sunnuntai 23. maaliskuuta 2014



Eilen oli mitä mainioin päivä linturetkelle ja kerrankin saisin retkeillä ilman aikatauluja! Heti ensimmäiseksi kävin kurkkaamassa viirupöllöpönttöä jossa pöllö-mamma istui totisen näköisenä hautomassa. Hyvä hyvä! Sitten jatkoin tuttuun metsikköön ja tein reilun aamulenkin kävellen keväisessä lehtometsässä. Ensimmäisenä minua tervehti puukiipijä pariskunta ja koiraan kirkas laulu. Tuntui, että oli kulunut ikuisuus kun olen kuullut sen viimeksi. Ne lentelivät rungolta toiselle ja kipittivät kilpaa niitä ympäri. Pisti ihan pakosti hymyilemään.

 Olin ottanut pitkästä aikaa kamerankin mukaan. Olen huomannut, että kuvastaidot ruostuvat hetkessä kun ei kuvaa. Siinä haikailessani metsän siimekseen kadonneita puukiipijöitä paikalle lennähti jostain pikkutikka. Hienoa, ajattelin, ja aloitin kuvien räpsimisen. Pian tajusin, että naarastikkakin on paikalla. Koiras "kujerteli" mukavasti ja seuraili naarasta varovasti puusta toiseen. En suorastaan nähnyt parittelua joka tapahtui koivun rungon takana, mutta asia oli selvä :) Jonkun olisi pitänyt ottaa silloin kuva minusta - olin ihan hangon keksinä!

Pikkutikkapariskunta. Koiras vasemmalla ja naaras oikealla.

Pikkutikkanaaras keväisessä koivikossa

Jätin tikat kodinrakennuspuuhiin ja kävelin hiljakseen valoisassa metsässä eteenpäin. Ihailin komeita tervaleppiä ja tikkojen kuorimia koivuja. Tiaisten pontevaa laulua kuului sieltä täältä. Säikytin metsonaaraan lentoon edestäni. Siivet puun näreisiin paukkuen se pakeni paikalta. Korjasin suuntaani ja toivoin, että en ollut suureksi häiriöksi.

Loikkasin alueen halki kulkevalle soratielle, jonne aurinko paistoi vieläkin lämpimämmin. Auoin takkiani ja riuhtaisin pipon pois päästä. Pistin silmäni hetkeksi kiinni ja nautin auringosta. Selkäni takaa kuulin tuttua turisevaa ääntä. Pyrstötiaisia! Voi kun saisin edes jonkun kuvan niistä, ne ovat niin hauskoja, ajattelin. Kameran säätöjen tarkistus ja eikun pyrstötiaisia jahtaamaan –kameralla siis. Tällaisia kuvia on kamera äkkiä täynnä kun kuvattava ei ymmärrä pysyä hetkeäkään paikalla :))

Pian huomasin, että pyrstötiaisia olikin vain kaksi.Yleensähän ne liikkuvat perheyhteisön voimalla, mutta näin keväällä ne liikkuvat parittain. Ilokseni ne lentelivät pelottomasti matalalla pikkupuissa. Vilkkaina lintuina ne ovat haasteellisia kuvattavia, mutta hauskoja seurata. Niilläkin oli perheen perustaminen mielessä sillä ne keräsivät pesän aineksia: sammalia, jäkälää ja hämähäkinseittiä pesän sidonta-aineeksi. Tässä mielestäni paremmin onnistuneita kuvia.


Poseeraus potretti

Sammalta nokassa pesän rakennusta varten


Ja taas oli kiire jonnekin

Lollipop

Alkuperäinen tarkoitukseni oli kyllä tulla kuvaaman valkoselkätikkoja, mutta tällä kertaa niitä ei näkynyt. Ei se mitään,ajattelin, minulla oli niin hyvä mieli kaikesta muusta mitä näin ja koin. Voi kevät!

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Laulujoutsenet ovat saapuneet

Vaikka on jo kovin keväistä kun lumet ovat sulaneet, ei muuttolintuja Etelä-Savossa ole vielä paljon nähty. Suliakin on aika vähän ja pellot ovat vielä jäässä. Mutta joitakin tiedustelijoita on sentään nähty kuten töyhtöhyyppiä ja kottaraisia. Monet kevään ensi linnut ovat lyhyen matkan muuttajia ja ne menevät talvea pakoon vain sinne asti minne on pakko. Vesilinnut kuten joutsenet, telkät ja koskelot talvehtivat ihan Suomen rajojejn tuntumassa Virossa ja Pohjois-Saksassa. Sieltä niillä on lyhyt matka tänne pesimäpaikoilleen.

Kevään ensimmäiset laulujoutsenet ovat tulleet Rantasalmelle.