perjantai 29. toukokuuta 2015

KATALONIAN KORPPIKOTKAT


Espanja ja Pyreineden vuoristo on paikka jossa vielä voi nähdä kaikki neljä Euroopassa pesivää korppikotkalajia. Niitä mekin lähdimme katsomaan huhtikuun lopussa 2015.


Korppikotkia liitelemässä

Lento Barcelonaan ja kaupungit tomut taakse mahdollisimman nopeasti. Moottoritie vei kohti Lleidaa, jota ennen käännyimme ensimmäiselle paikallistielle joka hyvältä näytti. Aurinko lämmitti jo yli +20 asteen vaikka oli vasta aamupäivä. Pysähdys tien penkalle ja matkalaukusta kevyttä päälle ja kaukoputket esiin. Harmaasirkut kitisivät peltojen reunamilla ja töyhtökiurut lentelivät mulloksella. Taivaallakin oli liiketteä sillä kattohaikarat, tuulihaukat, turkinkyyhkyt ja mustakottaraiset olivat vilkkaasti liikenteessä. Taas pieni ajo eteenpäin ja vettä ja jäätelöä ostamaan huoltsikalta. Sen pihalla staijatessa löytyikin kaukana taivaanrannassa vuorten juurella kaartelevat reissun ensimmäiset korppikotkat! Vaikka väreily olikin valtaisaa, niin totesimme niiden olevan hanhikorppikotkia: kaksiväriset siivet, ruskea ja musta, erottuvat hyvin ja näin laji erottuu varmasti vähälukuisemmasta munkkikorppikotkasta. Mukava lisä lajilistaan tuli samasta paikasta, sillä reissun ainoa niittysuohaukka teki näyttävän kierroksen lähipeltojen yllä.


Kun matka läheni majapaikkaa, oli selvää, että alavien maiden peltolajit jäisivät taaksemme. Maisemat vaihtuivat vuoristomaisiksi ja saavuimme vehreään Depresiónksi kutsutun alueen keskelle. Pyreiden vuoristo on rakentunut niin, että etelästä työntyvä mannerlaatta nostaa Ranskan ja Espanjan välillä kohoavia Pyreneiden korkeimpia huippuja mutta niiden eteläpuolelle on muodostunut toinen ”poimu”, Pikku Pyreneiden vuoristo. Näiden kahden vuoriston väliin jää rehevä ja verheä laaksoalue. Ranskan puolella tällaista vuoriston rakennetta ei ole. Koska vuoret ovat pääasiassa kalkkikiveä, on vesi uurtanut siihen valtavia kanjoneita jotka saavat tasamaan tallaajan haukkomaan henkeään. Sellaisissa olosuhteissa korppikotkien kaltaiset painavat ja isot linnut saavat hyvin ilmavirtojen aikaan saamaa nostetta siivilleen. 

Matkan majapaikka sijaitsi hienolla paikalla

 Saavuttuamme navigaattorin avustamana mahdollisimman kiemuraisen ja kapean vuoristotien kautta majapaikaamme, joka sijaitsi 1200metriä meren pinnan yläpuolella, meidät otti vastaan ystävällinen herrasmies joka sujuvalla espanjalla selitti meille kieliummikoille 1800-luvun alussa rakennetun jykevän kivitalon käyttöohjeita. Asiat tulivat kerralla selviksi sillä hoimme uskotavasti sopivin välein ”si si”. Talossa oli aurinkosähkö ja loput toiminnot kaasulla. Varasto olikin kaasupulloja puolillaan, joten ei huolta, talo oli kuin tehty tälle porukalle. Pihalta oli aivan mahtavat näkymät vuoristoon ja taivaalla lenteli korppikotkia! Tuskin oli vuokraisäntä saanut asiansa selvitetyksi kun kaikki olimme rivissa pihalla ja osoittelimme tohkeissamme taivaalle. Ja koska elämme globaalissa maailmassa jossa kaikki ymmärtävät kaikkea, huikkasi isäntä ”Si si, aguila, mucho aguila!” Kyllä nyt kelpasi aloittaa pihapinnojen laskenta. Pihapinnoja kertyi kaikkiaan 45 kappaletta. Lista ei ole ollenkaan huono, sillä kaikki retken korppikotkalajit nähtiin hyvin myös pihamaalta. Lajilista on tämän kertomuksen lopussa.

Vuoriuunilintu majapaikan pihamaalta

Seuraavana päivänä oli vuorossa opastettu linturetki. Olin tilannut retken oppaaksi Steve Westin, joka on pitkän linjan lintuharrastaja ja ammattiopas. Hänen johdollaan aloitimme tutustumisen Katalonian lintukohteisiin ja tietenkin korppikotkiin. Harmiksemme keli ei ollut oikein suotuisa, sillä oli pilvistä, tuulista ja välillä satelikin hiukan. Näimme silti hienosti partakorppikotkia, hanhikorppikotkia ja pikkukorppikotkia sekä mm maakotkan, pikkukotkan, muuttohaukan, haarahaukan ja joka paikan lajin isohaarahaukan. Aamulla majoituksesta lähtiessämme oli läheisen kylän raunioilla hienosti 40 yksilön parvi hanhikorppikotkia istuskelemassa. Ja kuten kunnon turistien kuuluukin hienon nähtävyyden nähdessään, kaikkien kamerat ikuistivat tismalleen saman näkymän. Kiivetessämme oppaamme johdolla autolla yhä ylemmäksi huonokuntoisia vuoristoteitä, näimme myös alueen muutakin eläimistöä: metsäkauriita loikki kepeästi ylöspäin tiheitä mänty- ja tammimetsiköitä muutamn kerran. Niitä olikin lohdullista katsella, sillä vatsanpohjaa kouraisi aina alaspäin katsellessa, sillä kaiteita ei teissä ollut ja rotkot olivat TODELLA syviä ja vähän käytetyt tiet huonokuntoisia. Onneksi vastaantulijoita ei juurikaan ollut, sillä vuoristojen kylät ovat autioituneet ja väki muuttanut kaupunkeihin helpomman elämän ääreen. Mutta kuten aina, perillä olo palkitsee: sitruunahemppo hyppeli koleassa kevätsäässä edessämme olevalla kumpareella. Olipa se korea näky! Ja taivaalla kierteli jälleen isoja ”mattoja”, partakorppikotkia, pikkukorppikotkia ja hanhikorppikotkia. Emme pysyneet enää laskuissa kuinka monta partakorppikotkayksilöä olimmekaan nähneet, nuoria sekä vanhoja. Pikkukorppikotkat ovat Espanjassa pesiviä muuttolintuja ja niitä näkyikin selvästi vähemmän. Se on helppo erottaa kauempaakin saman värisestä pikkukotkasta eri muotoisen ja kokonaan valkoisen pyrstönsä ansiosta.

Nuori partakorppikotka

Pikkukorppikotka

Pikkukotka



Teimme vielä retken alavimmille maille ja matkalla pysähtelimme sopiville paikoille. Lajilista alkoi täyttyä ensin vuoriston lajeista kuten tulipäähippiäisitä, pensassirkuista, vuoriuunilinnuista, vihertikasta, koskikarasta, kalliopääskyistä ja jatkui alavien maiden lajeihin kuten minervanpöllö, sininärhi, mehiläissyöjä ja paksujalka. Kävimme katsomassa myös pikkutuulihaukoille rakennettua majataloa eli korkeaa rakennusta jonka jokaiselle seinälle oli tehty useita pesimäonkaloita. Näimme lennossa mutamia pikkutuulihaukka pariskuntia, mutta niiden tulevaisuus ei kuulostanut hyvältä. Steve kertoi meille surullista tarinaa alueen luonnontilaisten arojen joukkotuhosta: ne oli melkein kaikki otettu tehoviljelyyn ja kastelusysteemit muuttivat ennen lintujen kannalta elintärkeän luontaisen kuivan aron nyt yksitoikkoiseksi viljapelloiksi. Oikeistohallitus oli lyönyt viimeisen niitin arkkuun ja ollut välittämättä suojelusopimuksista ja ottanut loputkin arot viljelykäyttöön. Jostain syystä olisimme halunneet jatkaa keskustelua aiheesta pidempääkin, mutta navakka tuuli kaatoi kaukoputket ja vei lippikset päästä ja niinpä päätimme jättää Lleidan ympäristön taaksemme. Opastetun retken päättyessä lajisaldo oli jo 69. Päivän 70:s laji tuli kun illan pimetessä lehtopöllöt aloittivat huhuilunsa ja metallisen kvit-huutonsa mökin ympärillä, jotka muuten kuuluivat puolimetristen kiviseinienkin läpi.

Mehiläissyöjä

Isohaarahaukka

Sininärhi

Seuraavaksi päiväksi olikin sovittu reippailua sillä autossa oli istuttu jo tarpeeksi. Ilma oli mitä mainioin ja tuuli oli mukavan viileä. Emme olleet ehtineet vielä kauksikaan mökiltä kun päidemme yltä kuului mahtavaa huminaa. Ensin yksi korppikotka liiti ylitsemme ja sitten kohta toinen. Ja pian niitä tuli yhä lisää ja lisää. Lähimmillään ne liitivät noin 10m korkeudelta päidemme yli. Mikä ääni niiden siivistä lähtikään! Ne kaikki syöksyivät määrätietoisesti edessämme aukeavaan rotkoon. Emme nähneet rotkoon, mutta oletimme siellä olevan jotain syötävää korppikotkille. Ehkä maatilan isäntä oli teurastanut eläimen ja vienyt teurasjätteet ulos? Joka tapauksessa korppikotkia ehti tulla paikalle aika läjä, mutta pian ne alkoivat vain tyypilliseen tapaansa kierrellä taivaalla paikan yllä ja luultavammin vain ensimmäiset saivat jotain syödäkseen. Mutta olipa kokemus!

Hanhikorppikotka

Keskiviikkona ajoimme reittiä, jota Steve oli meille suositellut. Tie näytti yhtä kimurantilta kuin meidän ”omakin” mökkitie, mutta ei muuta kuin vaihdetta pienemmälle ja kaasua lisää. Keli oli sateinen ja pysähtelimme aina kun sade vähän hellitti. Löysimme mukavan etelänpuoleisen rinteen, jonka alapuolella avautui perinteinen maalismaisema pienine peltoineen ja laidunalueineen. Sen yläpuolella eli selkämme takana alkoi pensaskerros ja karumpi luonnontilainen rinnekasvillisuus. Tämä olikin varsin oiva paikka pikkulintujen katseluun. Ensin esittäytyi kaunis ruskokerttu hauskoine pitkine pyrstöineen ja seuraavaksi saimme katsella lähieteäisyydeltä kivikkotöyhtökiurua ja kangaskiurua. Mustapäätaskulla oli jo poikaset tien varren karhunvatukkapensaassa ja emot kantoivat toukkia nälkäisiin kitoihin. Komea ja värikäs kivikkorastaskoiras ilmestyi pellon reunan puskiin ja pysyi näkyvillä melkein koko pitkän pysähdyksen ajan. Meitä kaikkia ilahdutti nähdä myös peltosirkku, joita kovin harvoin enää tapaa kotona. Nummikirvisen tunnistaminen tuotti ensin vaikeuksia, mutta kun hoksasimme kyyryssä istuvan ja sateesta märän linnun kirviseksi niin asia helpottui kummasti: se on kirviseksi hyvin vähäviiruinen ja siksi tuntomerkkejä ei oikein ensin tahdo löytyä. Matkan jatkuessa kelikin parani ja löysimme mm punapäälepinkäisen, parven mehiläissyöjiä ja rastaskerttusen raksuttamassa vuoriston tekoaltaan reunamilla kasvavassa ruovikossa.


Torstaina suuntasimme pohjoisemmaksi ja arvatkaa millaisia teitä oli luvassa? No ei ainakaan suoria eikä tasaisia. Kieputtelimme lumihuippuisten vuoristojen reunamilla ja katselimme välillä maisemia ja välillä lintuja. Löysimme korppikotkia, reissun ensimmäiset mehiläishaukat, alppinaakkoja ja alppivaraiksia joita olikin aina siellä missä korppikotkiakin. Huimia maisemia ja huimia teitä. Lopuksi laskeuduimme majapaikkamme eteläpuolelle ja jalkauduimme kävelemään vanhaa museotietä pitkin joka kulki uskomattoman upeassa kanjonissa. Vuoren seinämät saivat veden kohinan voimistumaan ja peukaloisen laulu joen reunamilta kuulosti kuin kaujuttimesta tulevalta. Korppikotkia istuskeli vuoren kielekkeillä ja niitä liiteli jokiuomaa seuraten edes takaisin. Kalliopääskyt lentelivät katselukorkeudella ja niitä olisi voinut melkein koskea, niin läheltä ne lensivät. Yksinäinen virtavästäräkki piiskutti menemään jokiuomassa ja rantasipit pitivät teerenpeliä keskellä jokiuomaa olevassa soraikossa. Paikka oli uskomattoman kaunis ja vuoret siinä ympärillä jyhkeitä.



Perjantaina olikin sitten jo kotiin lähdön aika. Koska kone lähti vasta vähän ennen yhtätoista illalla, oli meillä aikaa tehdä piipahdus Ebron jokilaakson kuuluisille suola-altaille. Tiedossa oli, että lintuja siellä tuskin enää olisi tähän aikaan vuodesta, mutta halusimme nähdä tuon erikoisen alueen. Vähän ennen altaille tuloa löytyi lammikko jossa taaperteli muutama tylli ja pitkäjalka, sekä usikenteli nokikana sekä naurulokki. Suola-altaille tullessamme niissä ei ollut enää vettä ja siellä talvehtivat linnut, mm sadat kurjet, olivat jo lähteneet pesimäpaikoilleen. Altaalla kyhjötti yksi mustajalkatyllipari, joten mukava havinto sekin. Ympärillä olevat maat olivat suureksi osaksi viljeltyjä mutta luonnontilaisiakin maita oli. Sieltä löytyi mm tuulihaukkoja, arokiuruja ja pikkukiuruja. Harmillisesti aikatulu painoi päälle emmekä ehtineet tutkia aluetta kovinkaan tarkasti. 



Kotimatka on aina pitkä ja väsyttävä, mutta päälimmäiseksi tunteeksi jäi se, että olimme saavuttaneet sen mitä olimme tulleet hakemaankiin: korppikotkia nähtiin paljon ja läheltä ja kaikkien suuri toive nähdä partakorppikotka toteuti yli odotusten. Ainoa laji jota emme nähneet oli munkkikorppikotka, mutta sitähän voi lähteä katsomaan sitten toisella kertaa.

Lajilista (PP = pihapinna)
1 Harmaahaikara PP Katalonia
2 Kattohaikara
Katalonia
3 Sinisorsa
Katalonia
4 Partakorppikotka PP Katalonia
5 Hanhikorppikotka PP Katalonia
6 Pikkukorppikotka PP Katalonia
7 Maakotka
Katalonia
8 Käärmekotka PP Katalonia
9 Pikkukotka PP Katalonia
10 Isohaarahaukka PP Katalonia
11 Haarahaukka PP Katalonia
12 Ruskosuohaukka
Katalonia
13 Niittysuohaukka
Katalonia
14 Hiirihaukka PP Katalonia
15 Mehiläishaukka
Katalonia
16 Varpushaukka PP Katalonia
17 Pikkutuulihaukka
Katalonia
18 Tuulihaukka
Katalonia
19 Nuolihaukka PP Katalonia
20 Muuttohaukka PP Katalonia
21 Punapyy PP Katalonia
22 Viiriäinen
Katalonia
23 Nokikana
Aragon
24 Pitkäjalka
Aragon
25 Paksujalka
Katalonia
26 Tylli
Aragon
27 Mustajalkatylli
Aragon
28 Rantasipi
Katalonia
29 Punajalkaviklo
Aragon
30 Naurulokki
Aragon
31 Etelänharmaalokki
Katalonia
32 Kesykyyhky
Katalonia
33 Sepelkyyhky PP Katalonia
34 Turkinkyyhky
Katalonia
35 Käki PP Katalonia
36 Lehtopöllö PP Katalonia
37 Minervanpöllö
Katalonia
38 Tervapääsky
Katalonia
39 Harjalintu PP Katalonia
40 Mehiläissyöjä
Katalonia
41 Sininärhi
Katalonia
42 Vihertikka
Katalonia
43 Käpytikka PP Katalonia
44 Käenpiika PP Katalonia
45 Töyhtökiuru
Katalonia
46 Kivikkotöyhtökiuru
Katalonia
47 Kangaskiuru
Katalonia
48 Pikkukiuru
Aragon
49 Arokiuru
Katalonia
50 Kalliopääsky
Katalonia
51 Haarapääsky PP Katalonia
52 Räystäspääsky
Katalonia
53 Nummikirvinen
Katalonia
54 Västäräkki PP Katalonia
55 Virtavästäräkki
Katalonia
56 Peukaloinen PP Katalonia
57 Koskikara
Katalonia
58 Punarinta PP Katalonia
59 Etelänsatakieli PP Katalonia
60 Mustaleppälintu PP Katalonia
61 Kivitasku
Katalonia
62 Mustapäätasku
Katalonia
63 Sinirastas
Katalonia
64 Kivikkorastas
Katalonia
65 Laulurastas PP Katalonia
66 Kulorastas
Katalonia
67 Mustarastas PP Katalonia
68 Mustapääkerttu PP Katalonia
69 Lännenorfeuskerttu
Katalonia
70 Rusorintakerttu PP Katalonia
71 Ruskokerttu
Katalonia
72 Rastaskerttunen
Katalonia
73 Pajulintu PP Katalonia
74 Vuoriuunilintu PP Katalonia
75 Tiltaltti PP Katalonia
76 Hippiäinen PP Katalonia
77 Tulipäähippiäinen
Katalonia
78 Pyrstötiainen PP Katalonia
79 Töyhtötiainen
Katalonia
80 Sinitiainen PP Katalonia
81 Talitiainen PP Katalonia
82 Pähkinänakkeli PP Katalonia
83 Eteleänpuukiipijä PP Katalonia
84 Etelänisolepinkäinen
Katalonia
85 Punapäälepinkäinen
Katalonia
86 Harakka PP Katalonia
87 Närhi PP Katalonia
88 Alppivaris
Katalonia
89 Alppinaakka
Katalonia
90 Nokivaris
Katalonia
91 Korppi PP Katalonia
92 Kottarainen
Katalonia
93 Mustakottarainen
Katalonia
94 Kuhanäkeittäjä PP Katalonia
95 Varpunen
Katalonia
96 Peippo PP Katalonia
97 Tikli
Katalonia
98 Viherpeippo PP Katalonia
99 Sitruunahemppo
Katalonia
100 Keltahemppo
Katalonia
101 Punatulkku PP Katalonia
102 Nokkavarpunen
Katalonia
103 Peltosirkku
Katalonia
104 Keltasirkku
Katalonia
105 Pensasirkku PP Katalonia
106 Vuorisirkku
Katalonia
107 Harmaasirkku
Katalonia